Televisiossakin pyörii päivittäin mainos – en muista minkä IT-palvelutalon – joka kertoo, että digitalisaatio on tulossa. Mutta mistä on kysymys?
Digitalisaatiossa tieto muuttuu digitaaliseksi. Historiallinen, usein erilaisissa kirjoissa ja kansissa oleva, tieto muuttuu digitaaliseksi hitaasti mutta varmasti erilaisten digitointiprosessien seurauksena. Kirkonkirjat on aikanaan mikrofilmattu, myöhemmin niitä on muutettu suoraan digitaaliseen muotoon ihmissilmien, -aivojen ja -sormien yhteispelinä tehdyn tulkkauksen avulla tai yksinkertaisesti vain skannaamalla mikrofilmit digikuviksi. Vanhoja kirjoja muutetaan sähköiseen muotoon skannaamalla. Uutta digitaalista tietoa syntyy jatkuvasti kasvavassa määrin. Suurin osa ihmiskunnan koskaan tuottamasta tiedosta on jo digitaalista.
Eikä tässä vielä kaikki. Merkittävä osa tietotyöstä on digitalisaation myötä siirtymässä verkkoon. Verkon kautta sitä voidaan tehdä paikkariippumattomasti, sitä voidaan keskittää, hajauttaa tai ostaa alihankintana.
Tietotyöläisiä on Suomessa paljon. Paljon enemmän kuin kuvitellaankaan. Lääkäri on tietotyöläinen yhtä hyvin kuin terveysaseman vastaanottovirkailijakin. Rakennustyömaan mittamies, työmaatoimiston hoitaja ja työmaainsinööri ovat tietotyöläisiä. Suunnittelija on tietotyöläinen, samoin isännöitsijä. Ja niin edelleen. Ja nämä työt tai niistä ainakin osa on siirtymässä verkkoon.
Digitalisaatio on itse asiassa samantapainen vaihe tietotekniikan hyväksikäyttöä kuin se, mitä edellisen yleiskäyttöisen teknologian – sähkön – osalta koettiin 1930-luvulla. Opittiin, että sähköä pitää hyödyntää sille ominaisella tavalla ja luopua hyödyntämästä sitä vesi- tai höyryvoiman tapaan. Sähkölaitosten perustamisesta tähän vaiheeseen ehti kulua 40 vuotta. Sähkön aiheuttamasta tuottavuuskasvusta peräti 70 % saatiin sähkön toimintatapoja muuttavan vaikutuksen avulla.
Tietokoneet yleistyivät yrityksissä 1970- ja 1980-luvuilla. Siirtyminen tietotekniikan hyödyntämisessä kolmanteen vaiheeseen saattaa siis hyvinkin tulla 40 vuoden kuluttua teknologian yleistymisestä. Jos näin on, tulemme keräämään tietotekniikan suurimmat hyödyt vasta lähivuosikymmeninä. Hyödyt eivät tule itsestään; niiden eteen on tehtävä töitä.
Digitalisaation idea on siinä, että tietotekniikkaa sovelletaan sille ominaisella tavalla osin unohtaen entiset manuaaliprosessit ja ideoimalla, miten prosessi tehtäisiin niin kuin se tietotekniikalla parhaiten onnistuu. Todennäköisesti se ei tule onnistumaan nykyisillä johtamistavoilla.
Johtamisen muutos tulee koskemaan liiketoiminnan ja IT-väen yhteistyötä. Ei voida enää lähteä siitä, että IT-strategia on jonkinlainen liiketoimintastrategian tietotekninen toimeenpanosuunnitelma ja että kaikki fiksut asiat keksitään liiketoiminnassa. Tai että IT:n pitää sopeutua liiketoiminnan vaatimuksiin. Ei, edessä on vaihe, joka vaatii sekä liiketoiminnan kehittäjiltä ja johtajilta että IT-väeltä tasa-arvoista ja toisiaan kunnioittavaa yhteistyötä.
Ei mennä kuitenkaan sitten samaan halpaan, johon osa porukasta meni vuosituhannen vaihteessa. Silloinhan syntyi ns. uuden talouden yrityksiä, joiden piti menestyä päinvastoin kuin vanhan talouden yritysten eli esimerkiksi savupiipputeollisuuden. Syntyi IT-kupla, joka puhkesi muistaakseni vuonna 2001.
Vaikka digitalisaatiosta puhutaan, ei kaikki muutu digitaaliseksi. Ruoka on ruokaa, viina viinaa ja betoni betonia. Niidenkin tuotantoon, logistiikkaan ja myyntiin saadaan digitalisaation avulla uutta tehoa mutta digitaaliseksi ne eivät itsessään muutu. Tarvitaan edelleen maanviljelijöitä, kampaajia, hierojia, hammaslääkäreitä ja monia muita käden taitajia.