Johtamishaasteet 2018 tulokset

Joh­ta­mis­haas­teet 2018: ”Luot­ta­mus, sekä moti­vaa­tion ja innos­tuk­sen yllä­pi­tä­mi­nen uudis­tu­mi­seen ja kehit­ty­mi­seen” Suora lai­naus eräältä vas­taa­jalta kiteyt­tää osu­vasti kyse­lyn kes­kei­sen tulok­sen: ylei­sim­mät joh­ta­mi­sen haas­teet ovat ihmis­ten innos­ta­mi­nen sekä moti­vointi. Asia­kas­re­kis­te­ris­sämme ole­vat hen­ki­löt ja aiheesta kiin­nos­tu­neet SOME:ssa pää­si­vät tam­mi­kuussa vas­taa­maan joh­ta­mis­haas­teita kar­toit­ta­viin kysy­myk­siin. Halusimme ymmär­tää ihmis­ten joh­ta­mi­seen liit­ty­viä ongel­mia omaa ver­kos­toamme laa­jem­min ja jakaa koke­muk­sia. Kysely herätti

Työelämän supervoima Toni Hinkka kolumni Keski-Uusimaa 6.2.2018

Työelämän supervoima — Keski-Uusimaa 6.2.2018

Jos sai­sit itsel­lesi jon­kin super­san­ka­rin poik­keus­ky­vyn, minkä haluai­sit? Millä sai­sit ihmeitä aikaan työ­elä­mässä? Toni poh­tii ja löy­tää yhden maa­gi­sen voi­man. Kai­ken lisäksi tuota voi­maa voi itse kukin kas­vat­taa. Ei hel­posti, mutta mitään suurta har­voin hel­polla saa­vut­taa­kaan

Liikojen lupailijasta onnistujaksi — Länsiväylä 20.1.2018

Toni Hin­kan kolumni Län­si­väylä -leh­dessä 20.1.2018. Pet­ty­mys­ten käsit­te­ly­kyky on edel­ly­tys kehit­ty­mi­selle. On silti totta että pet­ty­mys toi­sensa perään syö moti­vaa­tiota. Miten päästä eteen­päin? Toni poh­tii opti­mis­min ja yltiö­op­ti­mis­min vai­ku­tuk­sia kehit­ty­mi­seen. Syn­tyykö tulok­sia vai ei?

Elä niin kuin opetat!

Elä niin kuin ope­tat -peri­aate on hyvin vanha — löy­tyy Raa­ma­tus­ta­kin — mutta silti ajan­koh­tai­nen kuin mikä! Google­tuk­sen perus­teella nyky­ään peri­aate tun­nu­taan liit­tä­vän enim­mäk­seen elä­män­ta­po­jen muut­ta­mi­seen. Emme usko tupa­kalle hai­se­vaa keuh­ko­syö­västä paa­saa­vaa lää­kä­riä, ryh­di­töntä fysio­te­ra­peut­tia tai yli­pai­noista per­so­nal trai­ne­ria. Mutta emme usko myös­kään sääs­tä­mi­sestä paa­saa­vaa joh­ta­jaa, joka vaih­dat­taa työ­huo­neensa ihan hyvät kalus­teet uusiin. Esi­mer­killä joh­ta­mi­nen on edel­leen yksi muu­tos­joh­ta­mi­sen lenkki. Ja kuten tie­dämme, ketju on yhtä kes­tävä kuin sen hei­koin lenkki. Onko esi­mer­killä joh­ta­mi­nen muu­tos­joh­ta­mi­sesi hei­koin lenkki? Esi­mer­killä joh­ta­mi­nen muu­tos­joh­ta­mi­sesta irro­tet­tuna ei toimi kovin tehok­kaasti. Vaikka eläi­sit kuten opet­tai­sit, kukaan

Torjuntatappio?

Tuu­ma­sin ker­ran läh­ties­säni Poh­jan­lah­den ran­taan, että “mis­tä­hän tulee, onko vesi kor­kealla vai mata­lalla?” Sii­hen kym­me­niä vuo­sia parin kilo­met­rin päässä meren ran­nalta asu­nut tokaisi: “Mitä teke­mistä tuu­len suun­nalla on veden kor­keu­den kanssa?” Kun meille tar­jo­taan uutta tie­toa tai uusia aja­tuk­sia, emme suh­taudu auto­maat­ti­sesti nii­hin suo­peasti. Päin vas­toin, aivoissa käyn­nis­tyy jon­kin­lai­nen tor­jun­ta­pro­sessi, jonka seu­rauk­sena suus­tamme saat­taa lip­sah­taa sam­ma­koita. Uudessa-See­­lan­­nissa ovat tut­ki­neet asiaa ja toden­neet, että kysy­mys ei ole kou­lu­tuk­sesta eikä tie­teestä kiin­nos­tu­mi­sesta. Ilmas­ton­muu­tok­sen kiel­tä­jissä ja roko­tus­ten vas­tus­ta­jissa on yhtä pal­jon kou­lu­tet­tuja ja tie­teestä kiin­nos­tu­neita kuin muis­sa­kin ryh­missä. Mutta ilmiölle on annettu nimi.

Pöhinää?

Moni joh­taja ker­too mie­lel­lään, kuinka hei­dän orga­ni­saa­tios­saan on kova pöhinä päällä. Ikään­kuin pöhinä sinänsä olisi arvo­kasta. Vil­kais­taanpa pöhi­nän taakse ja arvioi­daan sit­ten, onko se pel­käs­tään hyvää. Jos pöhi­nällä tar­koi­te­taan sitä, miten orga­ni­saa­tio tekee mää­rä­tie­toi­sesti ja innos­tu­neesti töitä yhtei­sen posi­tii­vi­sen vision saa­vut­ta­mi­seksi, pöhi­nästä kan­nat­taa­kin olla ylpeä. Sil­loin orga­ni­saa­tiossa on löy­detty yhtei­set tavoit­teet ja kaikki työs­ken­te­le­vät nii­den toteu­tu­mi­sen eteen. Pöhinä saa­daan aikaan vali­tet­ta­vasti toi­sel­la­kin tapaa. Sil­loin se on seu­rausta orga­ni­saa­tion joh­don teke­mistä epä­on­nis­tu­mi­sista. Jokai­nen orga­ni­saa­tion jäsen tie­tää, että jota­kin pitäisi tehdä mutta ei ole yhteistä näke­mystä siitä, mitä se jokin on ja

Kuka korjaisi muutosjohtamisen?

Taka­vuo­sina tie­to­jär­jes­tel­mien kehit­tä­mi­nen ja käyt­töön­otto saa­tet­tiin dele­goida ATK:lle. Olen­kin vit­sail­lut, että atk-pääl­­likkö huo­masi man­daat­tinsa suu­ruu­den yrit­täes­sään saada käyt­töö­no­tet­ta­van tie­to­jär­jes­tel­män käyt­tä­jiä luok­ka­muo­toi­seen kou­lu­tuk­seen. Ei ollut vält­tä­mättä lähie­si­mies­ten pri­mää­reissä tavoit­teissa moi­nen asia, siksi ihmi­siä ei aina saatu irro­tet­tua ope­ra­tii­vi­sista teh­tä­vis­tään. Taka­vuo­sina tie­to­jär­jes­tel­mien tavoit­teet­kin oli­vat vielä mal­til­li­sia, vaikka toki auto­ma­ti­soi­tiin manu­aa­li­pro­ses­seja. Sil­loin­kin toi­min­ta­ta­vat ja -pro­ses­sit saat­toi­vat muut­tua voi­mak­kaasti enti­seen ver­rat­tuna. Jos oikein ahdisti, huu­det­tiin, että atk pakot­taa tähän ja tähän. Sillä har­vi­nai­sia oli­vat ja ovat edel­leen pel­kät kor­vaus­pro­jek­tit, jossa vanha tek­niikka vaih­de­taan uuteen ilman, että toi­min­ta­ta­vat ja -pro­ses­sit muut­tu­vat. Väi­tän, että olemme hukan­neet

CxO Professional Oy
MENU