Kirjoitin viime viikolla siitä, miten kannattaa toimia kun sinulle tullaan kertomaan kiusaamisesta (lue tästä). Tämä kirjoitus on jatkoa siihen.

Tilanne on siis se, että olet vastaanottanut tiedon, tarkentanut sitä kysymyksillä, saanut lisäinformaatiota ja luvannut selvittää asian perin pohjin ensi tilassa.

Toki tässä on niin paljon muuttujia, että en voi tietää, mitä on juuri teidän tapauksessanne tapahtunut ja mitä kiusaamisesta syyttänyt on esittänyt toiveekseen. Sovella siis näitä ohjeita oman tilanteesi erityispiirteet vahvasti huomioiden.

Ensin lyhyesti pahimmat sudenkuopat, joihin tiedän joidenkin langenneen:

1. Menet kimpaantuneena syyttämään syytettyä kiusaajaa kiusaajaksi.
2. Haukut hänet ensin ja kuuntelet vasta sitten – jos sittenkään.
3. Kokoat koko tiimin kasaan ja ryhdyt käsittelemään asiaa julkisesti.
4. Paljastat sinulle kertomaan tulleen ja pahimmassa tapauksessa vielä kerrot mitä hän on sinulle sanonut.
5. Koet tapahtuneen syväksi loukkaukseksi omaa johtajuuttasi vastaan, martyrisoidut ja vaivut synkkyyteen.

Noilla keinoilla varmistat maineesi menetyksen johtajana. Sitten siihen oikeampaan ratkaisumalliin.

1. Pysähdy pohtimaan ja pohdikin pontevasti. Esitä itsellesi ainakin seuraavat kysymykset:
   1. Kiusaamistapahtumakuvaus: Onko sinulla omakohtaisia havaintoja, jotka tukevat väitettä? Entä havaintoja, jotka tukevat vastakkaista? Ellei omakohtaisia, onko toisen käden tietoa? Onko se tieto oletettavasti luotettavaa? Voisitko jostain saada luotettavaa tietoa todisteeksi? Mistä? Miten, tilannetta turhaan paljastamatta? Kuinka nopeasti?
   2. Kiusaajaksi syytetty/syytetyt: Onko sinulla omakohtaisia havaintoja, jotka puhuvat sellaisen käyttäytymisen tai luonteenlaadun puolesta, että syyte voisi olla totta? Entä havaintoja, jotka tukevat vastakkaista? Ellei omakohtaisia, onko toisen käden tietoa? Onko se tieto oletettavasti luotettavaa? Voisiko jostain saada luotettavaa tietoa todisteeksi? Mistä? Miten, syytettyä tai uhria paljastamatta? Kuinka nopeasti?
   3. Kiusaamisilmoituksen tehnyt uhri: Onko sinulla omakohtaisia havaintoja, jotka puhuvat sen puolesta, että hän on kärsinyt kiusaamisesta? Alentunut tuottavuus, virheet, unohtelu, sairauspoissaolot, alakulo tai pahantuulisuus? Onko sinulla omakohtaisia havaintoja siitä, miten hän kohtelee toisia ihmisiä? Voisiko mitenkään olla mahdollista, että kiusaamisväite on itse asiassa kiusaamista väitettyä kiusaajaa kohtaan (näitäkin joskus näkee, ikävä kyllä)? Onko toisen käden tietoja? Kuinka luotettavaa se tieto on? Mistä tietoa voisi saada lisää? Miten luottamusta rikkomatta?
   4. Hanki nopeasti, mutta rauhallisesti ja hosumatta viitteitä sekä väitteen puolesta ja vastaan. Ole skeptinen.
   5. Kun kyselet muilta ihmisiltä asioita, tarkenna väitteitä kysymällä: onko havaintosi omakohtainen? Onko todisteita, todistajia tai muistiinpanoja? Jos epäilet, voit kysyä tilanteeseen näennäisesti epäoleellisesti liittynyttä seikkaa (kuten millainen sää silloin oli tai missä huoneessa tämä tapahtui?). Jos tilanne on ollut aito, voi tällainen epäoleellinenkin seikka jäädä ihmisen mieleen ja palautua sieltä takeltelematta?
   6. Ymmärrä, että omat tunteesi ja henkilömieltymyksesi vaikuttavat arviointikykyysi. Niin kaikilla ihmisillä tapahtuu, tunnusti sen tai ei. Etsi itsellesi luotettu sparraaja, joka on riittävän etäällä tapauksen osapuolista (tällä eliminoidaan tunne- ja ennakkoasenneharha). Tällainen sparraaja voi olla henkilöstöhallinnon edustaja, toinen johtaja tai joskus täysin ulkopuolinen ammattilainen. Riippuu tilanteen vakavuudesta ja oman organisaation osaamisesta ja laajuudesta.
   7. Etene vasta kun olet tilanteen vakavuuteen nähden riittävän varma.

Edellä kuvatun tekemiseen voi mennä tunneista viikkoihin. Riippuu tietenkin omasta ja muiden kalenterista. Omaa kalenteria kannattaa kuitenkin raivata, koska mikä voisi olla johtajalle tärkeämpää, kuin omien johdettaviensa suojeleminen henkiseltä väkivallalta?

Kuuntele CxO webinaaritallenne 28.4.2017 Narsistivapaa organisaatio tästä.