Turha smalltalk

  Olin äsket­täin puhu­massa myyn­nin opis­ke­li­joille hen­ki­lö­koh­tai­sesta vai­ku­tus­voi­masta. Kos­ke­tin siinä yhtey­dessä lyhyesti small­tal­kia. Ker­roin että on sel­laista kuin turha small­talk. Minusta tun­tuu, että asia jäi poh­di­tut­ta­maan. En ehkä teh­nyt näke­mys­täni täy­sin ymmär­re­tyksi. Yri­tän­kin tässä pai­kata tilan­teen. Suo­ma­lai­sia pide­tään small­tal­kin anti­mes­ta­reina. Vaan saa­tamme jon­kin sor­tin mes­ta­reita olla­kin, kun asiaa oikein tar­kas­tel­laan. Mie­len­kiin­toista on arvioida small­tal­kia hen­ki­lön vai­ku­tus­voi­man — jota myös karis­maksi kut­su­taan — kan­nalta. Ennen asi­aan syvem­min uppou­tu­mista kan­nat­taa mää­ri­tellä termi small­talk, jotta var­masti tar­kas­te­lemme samaa ilmiötä. Oxfor­din sana­kir­jasta suo­men­sin sen seu­raa­vasti: ”Koh­te­lias kes­kus­telu ei-tär­keistä ja ei-kiis­ta­na­lai­sista asioista, eten­kin sosi­aa­li­siin tilan­tei­siin liit­tyen.”

Sankaritarinajohtaja rakastaa omia tarinoitaan. Sankarikuuntelijajohtajaa etsitään!

Sankaritarinajohtaja

Tulet intoa puh­kuen esi­mie­hesi luo. Haluat ker­toa onnis­tu­mi­ses­tasi kai­ken ja kai­kille. Parin lauseen jäl­keen pomosi ottaa puheen­vuo­ron ja ker­too oman tari­nansa siitä, miten hän onnis­tui vas­taa­vassa tilan­teessa vielä sinua­kin hie­nom­min. Oma tari­nasi unoh­tuu. Katossa kier­tä­nyt, kir­kas intosi, har­maan­tuen lat­tialle valuu. Tii­min pala­veri. Joh­ta­jan yksin­pu­helu. Uro­te­ko­jen mono­logi. Joh­taja pois­tuu täynnä vir­taa. Paras kokous ikinä. Hänen mie­les­tään. Muut pois­tu­vat, jos mah­dol­lista, vielä hil­jai­sem­pina kuin pala­ve­rissa ollees­saan. Pois­tui­si­vat mie­lel­lään koko orga­ni­saa­tiosta. Mitä­kö­hän työ­paik­koja muu­alla on tar­jolla? Sai­sin­ko­han jos­sain lois­taa itse­kin? Joh­taja, joka ker­too san­ka­ri­ta­ri­noita vain itses­tään, on tuo­mittu epä­on­nis­tu­maan. Kas, kun joh­ta­jan tär­kein

CxO Professional Oy
MENU